lauantai 27. helmikuuta 2010

17.

Jee, onnistuin ainakin kaloritavoitteessani eilen, tosin syynä oli pahoinvointi, mutta ainakin pieni kick startti uuteen viikkoon:) Eilisen ruoat:

Lämmin kuppi kanakeitto x 3
Päärynä
2 pientä porkkanaa
Ruispuuro pellavasiemenrouheella
1/2 pussia Nellie Dellies salmiakki karkkeja

Yht. 850 kcal

Tänään oli kiva himmailu päivä ostarilla. Oli ehkä maailman hellyyttävintä katsoa 6-12 vuotiaiden "karuselli" laulukilpailua Sellossa, aika spöö:)

Tapasin myös ystävääni ja päädyimme intialaiseen ravintolaan, missä söin super tulista kanaa! Muuten kiva, mutta en ole maailman suurin tulisen ruoan ystävä... Mutta hyvää se jokatapauksessa oli.

Tämän päivän sapuskat

Ruispuuro + pellavarouhe
Mandariini
Intialainen
Puuro vehnärouhe leseistä ja päälla pellavarouhetta, hyvää!
2 kahvia
mini pussi kuivattuja aprikooseja
1/2 pussia nellie dellies salmiakkeja

Ruoat ei ole siis missään järjestyksessä:D Kalorit ehkä nopeasti arvioituna jonkun 700-800, en oo varma:P Motivaatio on kuitenkin korkeammalla nyt kun pariin viime viikkoon, can we do it?? YES WE CAN!!:):):)

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

16.


Oisimpa jo laiha...PLAAH!

Miksi, voi miksi musta tuntuu siltä, että kaikille muille tää laihdutus on niin helppoa??

"Jos mun tekee mieli syödä makeaa, niin mä lähden lenkille"

tai

"Syö leivän sijasta kesäkurpitsaa"

yms...

Toimiiko noi kaikkien muiden kohdalla, paitsi mun? Oonko ainut jolla ei ole itsekuria? Huomen aamuna punnitus, vähän sellanen fiilis, että plussaa tulee.

-Olivia- *mur*

vapaapäivä..

Ihanaa, mun viikon ainut vapaa alkoi loistavalla lenkillä tuolla ihanassa pakkassäässä. Oon ehkä kipeä mutta nautin lumesta ja pakkasesta ja ulkoilusta tossa kelissä koiran kanssa. Mittari näytti tänä aamuna vaan -15 °C niin tehtiin sen ja mun vapaapäivän kunniaks oikein kunnon lenkki. Loppupäivän ajattelin viettää siivoille ja loikoillen. Oon puukannu itelleni aivan hirveän kevään koulun ja töiden ohelle :) Ehkä hulluutta mutta on sen tuotettava tulostakin.



En oo tottunut makaamaan laakereillani, joko teen asiat 150% tai sit en ollenkaan, oon niin ääripää ihminen. Ihan niin ku tän painon pudotuksen kanssa, tulosta tulee pikkuhiljaa ja oon tyytyväinen. En pystyiskään mihinkään rytinä laihikseen koska tiedän että tän stressin takia ne kilot palais takaisin tuplana heti. Kävin vaa´alla sunnuntaina ja se näytti 63,8 eli suunta on onneksi alaspäin :):) Nyt villasukat jalkaan ja greyn anatomia-maratonin kimppuun :)

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

sunnuntaita..

Palaan huomenna koulunpenkille pitkän 15viikon tauon jälkeen. Meillä on siis ollut kaksi harjoittelua ja joululoma ja olen harjoitteluiden ohella painanut välillä jopa kahta duunia koska en saa kelalta opintotukea. Nyt tämä hullun mylly onneksi hetkeksi helpottuu :):) Tämän viikonlopun oon ottanut ihan rennosti, oon nukkunut pitkään ja yrittänyt ulkoilla vaikka sää ei ole ollut mikään paras mahdollinen tänäkään viikonloppuna. Mutta ihanaa oli ja nautittiin neitin kanssa täysin siemauksin kun saatiin kahlata hangessa ja aurinko lämmitti.



Mutta nyt täytyy lähteä valmistautumaan kouluun :) PALATAAN! -eva-

perjantai 19. helmikuuta 2010

15.

Pikaisesti!

Aamupaino 71,4kg ja ihan liikaa tuli taas mussutettua, mm. suklaata. Morkkis, mutta vkloppu on pakko elellä kevyesti. Luvassa parin kaverin tapaamista ja asioiden hoitelua.

Koettakaa selviytyä tosta tuiskusta!

-Olivia-

torstai 18. helmikuuta 2010

14.

Hiljaa hyvä tulee, mutta...

Eilisen aamupaino oli 71,9 eli alaspäin mennään. Tosin mun ruokailut on nyt mennyt vähän käsille... Koko viikon päivät on mennyt kutakuinkin näin: Syön hyvän, terveellisen aamupalan, kevyen ravitsevan (yleensä salaatti ja keitto) lounaan. Iltapäivällä sorrun ahmimaan (eilen 4 isoa palaa mustikkapiirakkaa, tänään KAIKKEA, minkä kiinni sain)ja loppuillan paastoan. Sanomattakin on selvää, että tämä ei hyvä, tän on loputtava.

Onneks tulee viikonloppu ja voin keskittyä terveempään elämään. Voi kun noi pakkaset vielä hellittäs, ni pääsis uloskin lenkkeilemään:)

Ps. Laitan kilot sivupalkkiin.

torsdag.

Helou,

Rupean olemaan terveempi, kurkku kipu vaivaa vielä mutta muuten asiat rupee näyttämään valoisilta. Käytiin Tokossa tänään pikkuneitin kanssa, ja sain olla ylpeä koirastani:) ehkä saan kasvatettua siitä kuitenkin jonkinlaisen kunniallisen otuksen. Tänään oon syönyt: puuron aamulla ja makkarakastiketta +muussi+salaatti lounas/päivällinen.. ööö.. muuta en ookkaan ehtinyt syömään koska on ollu aivan hullu päivä niin töissä kuin henk.koht. elämässä. ja voin sanoa että vaikka en ookkaan saanu pudotettu painoa, oon saanu sen pysymään siinä 64kg, eli heti kun elämä ensi viikolla helpottuu alkaa oikea paasto kausi taas. Lupaan sen! ja jos sanani syön niin saatte kertoa mulle mitä mun pitää tehdä. Ajattelin hieman palkita itseäni huomenna ja lähteä tuhlaamaan rahaa. Oon kuitenkin selvinnyt 6erittäin kiireisestä viikosta suhtselväjärkisenä. Meinasin ostaa seuraavaa...



tää on meidän HM:ssä alessa 7€, oon pitkään ollu salaa rakastunut siihen ja huomenna jos näitä vielä on jäljellä käyn hakemassa omani kotiin :)






ja nää mä käyn vihdoin ja viimein hakemassa kotiin. Mulla on kaikki muumimukit mut jotenkin näiden hankinta on jääny roikkumaan.

Ja ehkä ostan vielä yhden aivan loistavan UNITED COLORS OF BENETTONin laukun jota hiplasin tänään mutta päätin nukkua yön yli. Pitäkää peukut pystyssä että saan huomenna himoitsemani asiat! PALATAAN -eva-

tiistai 16. helmikuuta 2010

sairastaminen jatkuu..

Heissan ihanaiset,
kuume ja flunssa sen kuin jatkuu..



Oon yrittänyt silti käydä töissä koska en oikein voi olla poiskaan. Ainut hyvä puoli tässä sairastamisessa on se että ruoka ei todellakaan maistu. Oon lähinnä juonu teetä ja syönyt keittoa ja jogurttia yms. Oon niin väsynyt että hyvä että jaksan kävellä koiran kanssa perinteisen lenkin. Että ihan kiva ois jo parantua. En tosiaan voi postata ruokailusta sen kummemmin koska viime päivinä ei oo kuulunu kuin teetä litroittain :) postausideoita otetaan vastaan ilomielin!! ja kysyäkkin saa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt Buranaa huuleen ja töihin. PALATAAN!!
-EVA-

maanantai 15. helmikuuta 2010

13.

Päivitystä!

Viimeisestä kerrasta onkin jo kulunut aikaa ja joudun kai toteamaan, ettei tässä nyt NIIN paljon tartteis aina hehkuttaa, jos yks päivä menee pienillä kaloreilla... Olen viettänyt lähes joka viikonlopun tammikuusta lähtien vanhempieni lihapatojen ääressä, joten kontrolli on todellakin pettänyt. Maanantaisin on niin vaikea päästa takaisin siihen "normaaliin" rutiiniin, mitä niin kovasti olen yrittänyt pitää yllä. Viikoloppuna meni liharuokia, täytekakkua, karkkia etc.. Ainut missä onnistuin, oli leivän välttäminen. Söin kuitenkin ihan liikaa (siis oikeesti liikaa, ainakin 2000 kaloria päivässä ja en liikkunut yhtään). Nyt siis voin TAAAAS kerran ja jälleen todeta, että tästä ei ole suunta kuin ylOspäin.

Tänään olen syönyt suuren määran mustikkasoppaa vehnäleseilla (sokeritonta), mansikkaviilin, ja pieniä erilaisia suupaloja vähän kaikkea, light kokista ja pari kahvia. Huomenna yritän kovin kovasti jättää sen napostelun, koska se on niin typerää! Luin tän jostain toisesta blogista, mutta siis muistakaa "moment on your lips, forever on your hips" tai jotain sen suuntaista. Huomenna käyn vaa'alla ja ilmotan teille painon, tänään en kertakaikkiaan uskaltanut.

Hyvää yötä ja kauniita unia<3

-Olivia-

lauantai 13. helmikuuta 2010

hola!

Tänä aamuna vaaka näytti 64,1 kiloa !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mitä ihmettä!! Oon ihan äimänä koska uskoin lihonneeni ainakin ne kaikki 4laihduttamaani kiloa tällä viikolla takaisin koska motivaatio mitään kohtaan on ollut nolla tän sairastelun takia. Ehkä koiran kanssa tehdyt suht pitkät lenkit on tasottanut asiaa..

Ilma on aurinkoinen, mutta mun mieli on musta. Elämässä tapahtuu seuraavaksi isoja surullisia asioita jos tapahtuu ja oon tosi onneton tällä hetkellä. Seurustelu suhteeni on tullut tien päähän. Ollaan kolme vuotta soudettu ja huovattu ja nyt se ehkä loppuu. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta olen onneton. Niinä päivinä kun asiat menee hyvin ja on ihana olla niin pakahdutaan onnesta ja vannotaan ikuista rakkautta, mutta niinä huonoina päivinä voitais vaikka tappaa toisemme. Ja nyt en tiedä haluanko, että se loppuu vai jatkuu. En tiedä voinko minä tai mieheni muuttua enää ihmisenä tai joustaa tai ylipäätänsä laittaa tähän juttuun enää yhtään itsestään. Viime kerralla kun erosin 4vuotta sitten pitkästä seurustelusuhteesta kävin aivan pohjalla, laitoin kaiken surun ja energian juomiseen ja hölmöilyyn. Rikoin itseäni sisältä todella pahasti, en kunnioittanut itseäni enkä vaatinut kenenkään muunkaan kunnioittavan. Nyt tiedän mihin sen energian käytän jos ero tulee. Aioin urheilla paljon, panostaa ystäviin ja ai niin rakkaaseen pieneen töppöseeni eli koiraani.Mutta uskon että kaikki järjestyy juuri niin kuin niitten kuuluu järjestyä. Ihan varmasti...
Tiedän että tän blogin piti olla ainoastaan laihduttamista varten, mutta haluan että tiedätte missä mennään jos joka päivä ei kuulu postauksia minun puoleltani.

Nyt ihmiset nauttikaa tuosta ihanasta valoilmiöstä joka ulkona on. Minäkin aion napata koiran mukaan ja lähteä tuulettamaan ajatuksia kunnon metsälenkille :)

http://www.youtube.com/watch?v=vzxxBpMH1-Y&feature=related

torstai 11. helmikuuta 2010

pikaista!

Moikka,
Bloggaaminen on hieman jäänyt koska olen sairastanut koko alkuviikon. Flunssa ja pieni lämpö vaivaa ja kurkku on helkkarin kipeä. En ymmärrä mikä ihmeen flunssakierre muhun on iskenyt? Haluaisin joskus olla terve, että voisin alottaa liikunnan kunnolla. Nyt ei oikeen nappaa liikkua täysillä kun hyvä että jaksaa koiran kanssa lenkkeillä kunnolla + että oon ollu koko viikon kipeenä töissä, koska en voi omasta mielestäni olla poiskaan.Kuinka viisasta? Onneks on vaan yks yövuoro jäljellä niin sitten ois taas viikonloppu vapaa :):) Aion juhlistaa ystävänpäivää ulkoilemalla ja paistamalla ison kasan lettuja, nam nam :)

Syömiset on tällä viikolla mennyt kyllä aivan mielialan mukaan. Alkuviikosta ei maistunut ruoka ollenkaan ja taas eilen söin kyllä erittäin hyvin. Oon rakastanut kevytnakkeihin ja voisin syödä niitä paketti kerralla, ne on niin hyviä ja oikeasti niin kiellettyjen ruokien listalla.

Kunhan tästä paranen niin oikeasti keskityn uudelleen tähän laihdutusprojektiin. Nyt yritän syödä mahdollisimman kevyesti, että jo puotetut kilot ei tulisi tuplana takaisin. Mutta nyt vielä unta että jaksan valvoa seuraavankin yön!

ZAU! -Eva-

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

12.

Jee jee!

Ajattelin, etten enää kehtaa kirjoittaa tänne blogiin, kun tuntu, et ei ollu motivaatioo ja halus unohtaa koko asian, mutta nyt.. Oon saanu taas itteeni niskasta kiinni ja vaikka viikonloppuna tulikin mussutettua oikein urakalla, niin paino näytti eilen aamuna 71,4. Kuvittelin, että olisin viikonlopun aikana lihonut vähintään tonneja:D

Toinen hyvä uutinen on se, että nään poikakaveria pian!! Jossei siinä ole tarpeeks motivaatiota, niin missä sitten?!

Tänään söin

4 (karppaus) aamiasmussinssia (pieniä)
nutrilet marja juoma tms
200g raejuustoa+porkkanaraastetta
makaronilaatikkoa
tosi vähän mansikkakiisselia
nellie dellies
2 kuppia kahvia maidolla ja fun light

Viikonlopusta sen verran, että pääsin hemmottelemaan itseäni Flamingon Spa:han ja voi kertoa että en malta odottaa seuraavaa kertaa! 5 erilaista saunaa, 2 allasta, suola huone, baari, löhötuoleja...Ihanaa ja suosittelen!

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

motivaatiohukka.

Tää viikonloppu on mennyt juhliessa ja kalorit on paukkunu todella pahasti yli. Perjantaina istuttiin iltaa ystävän luona ja soin itselleni karkkihetken, koska olin muka niin väsynyt yötyöskentelystä (mitä itsensä huijaamista!). Oon kuitenkin lenkkeilly päivittäin kunnon lenkkejä koiran kanssa, ensin lenkille lähtiessä motivaatioa ei ole ollenkaan mutta sitten kun oikein innostuu niin kävelee monta kilometriä ilman minkäänlaista vaikeutta. Eilen juhlittiin mun poikaystävän synttäreitä ja käytiin ulkona syömässä ja hieman juhlimassa. En tarvitse montakaan drinkkiä tullakseni humalaan saatikka saamaan aivan hirveätä oloa seuraavaksi aamuksi. Tämän takia en juhli enää kuin todella harvoin, enkä voisi kuvitellakkaan istuvani joka viikonloppu baarissa etsimässä seuraa, luojalle kiitos että ei tarvitsekkaan :) Oon saavuttanut 64kilon painon, nyt vaan motivaatio on todella huono että jaksaisin jatkaa laihduttamista. Haluan laihtua, mutta tuntuu siltä että painon pitäisi lähteä nopeammin. Katsotaan mitä tästä tulee, 4kiloa olisi pudotettavana. Onko ketään muuta kenen paino vaihtelee muutaman kilon päivän aikana? saatan painaa aamulla 64 kiloa ja illalla 65..?! mistä tämä painonvaihtelu johtuu?

nyt unten maille että jaksaa huomenna töissä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

11.

www.äheitästätulemitään.com

Olen ollut totaalisen vailla motivaatiota koko viikon, en tajua miksi tässä AINA käy näin. Kaksi viikkoa menee kuin siivillä ja sitten kaikki kaatuu. Kaloreita on tullut ihan liikaa joka päivä. Suuremmin en ole herkkuihin sortunut, mutta väliäkös sillä, kun (kärjistetysti) onhan porkkanassakin kaloreita... Keskiviikkona vaaka näytti 73 tasan. Viime lauantai aamupaino oli 71 ja jotain. Suunnitelma: yritys syödä kevyesti ja terveellisesti viikonlopun yli ja maanantain aamupaino saa olla motivaation tuoja, näyttää se ihan mitä tahansa (!!!) .

Huomasin myös, että jos unohdan jatkuvan veden juonnin, alan himoita heti ruokaa. Monesti mun nälkä ei edes ole nälkää, vaan ihminen helposti sekoittaa janon tunteen nälkään. Tässä melko hyvä artikkeli aiheesta http://kiloklubi.fi/artikkelit/Nälkä-ja-jano-sekaisin/787/
Muistakaa siis juoda (vettä) ihmiset!

Lueskelin oikein ajatuksen kanssa Evan mahtavia kirjoituksia ja joudun nostamaan käteni liittyen tunnesyömiseen. Olen siis yksi heistä ja vahvasti. Muistan, kun jo pienenä tyttönä saatoin tulla koulusta kotiin, avata television ja syödä puoli pakettia keksejä ihan vain huvikseni! Luultavasti kuitenkin podin vain yksinäisyyttä odottaessani vanhempiani töistä kotiin. Nykyään lapsille on onneksi järjestetty iltapäivätoimintaa, eikä monenkaan tarvitse olla yksin kotona pitkiä aikoja, eipä ollut sillon meikäläisten lapsuudessa... Elän myös kaukosuhteessa ja joskus ahdistus ja ikävä saa yliotteen ja huomaan hakevani lohtua syömisestä. Mm. tänä iltana söin vaikken ollut lainkaan nälkäinen, vaan lähinnä hellyydenkipeä ja ikävissäni.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan äitin vastaanottoon (joo, siivousta siis). Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Olivia-

torstai 4. helmikuuta 2010

kevyt olo.

Tänä päivänä olen syönyt;
aamulla puuron ja omenan
lounaaksi palan ruisleipää
päivälliseksi kasvissose keittoa ja ruisleipäpalan.

Vielä pitäisi keksiä mitä nautin yöllä töissä.. En ole dietin aikana tehnyt yövuoroja ja yleensä öisin olen syönyt karkkia ja kaikkea ihnaa, koska onhan yötyöskentely muka niin rankkaa :D:D Ehkä teen salaatin ja otan puuron mukaan ja sit kärsin nälästä jos niin käy.

Oon tänään ollu ihan tosi yltiösosiaalinen mitä harvoin olen. Mun yks entinen luokkakaveri ja sen tyttöystävä kävi hakemassa koirakuumetta lisää ja tapaamassa meidän neitiä. Rakastuivat totaalisesti pieneen palleroon. Ja sitten käytiin erään toisen koiranomistajan kanssa lenkillä, ollaan tutustuttu heihin tottelevaisuus koulussa jossa käydään. Nyt pienet unet ennen yötyöskentelyä :) palataan huomenna!



Viime yönä se tuntui todelliselta.

Näen usein erittäin toden tuntuisia unia, ja yleensä muistan jotkin unet erittäin yksityiskohtaisesti. Viime aikoina olen nähnyt usein unta siitä kuinka petän nykyistä poikaystävääni erään sellaisen miehen kanssa jonka kanssa meillä jäi juttu pahasti kesken kun tapasin nykyisen mieheni.

Eilisessä unessa juhlimme mieheni Jontun syntymäpäiviä, juhliin oli luonnollisesti kutsuttu myös Eero (mies jonka kanssa asiat jäi kesken). Aluksi yritin vältellä Eeroa kaikin tavoin, koska Eero oli tyttöystävänsä kanssa liikkeellä. Jossain vaiheessa päätin yhtäkkin kuitenkin haluta selvittää asiat ja ajauduimme Eeron kanssa rajuun riitaan jonka päätteeksi ajauduimme kiivaaseen suuteluun ja loput saatte mielikuvitella :) Siltä istumalta jätin Jontun ja Eero jätti tyttöystävänsä. Jonttu suuttui niin raivokkaasti, että halusi tappaa meidät molemmat, mutta Eeron tyttöystävä ei reagoinut millään tapaa. Pääsimme karkuun ja vietimme yön Eeron luona. Aamulla lähdin selvittämään välikohtausta niin Jontun kanssa kuin vanhemmillenikin ja kun halusin lähteä Eeron luokse takaisin tuli tielle aina jokin este, ei mikään kovin suuri mutta matkanteko pitkittyi ja pitkittyi. Joissain unissa en ole enää koskaan päässyt miehen luokse takaisin, mutta tässä unessa pääsin ja olin erittäin onnellinen. Herätessäni tunsin erittäin suurta ahdistusta.



Olen lukenut jostain unia selittävästä oppaasta, että tälläisistä pettämisunista täytyy nauttia, koska ne eivät tarkoita oikeasti mitään. Mutta en tiedä, joka ikinen kerta uni tuntuu vain enemmän ja enemmän todelta.

Toinen uni minkä muistan erittäin elävästi koskee Setääni joka sairastui muutama viikko sitten vakavasti. Työskentelen itse sisätauti osastolla ja unessani olin työpaikallani. Setäni oli unessani niin sairas, että selvitääkseen hän tarvitsi uuden sydämen, Setäni oli teho-hoidossa hengityskoneessa. Oli yöaika ja olin työpaikallani, mutta en siis töissä vaan varastamassa uutta sydäntä sedälleni. Olin kuullut, että osastolla oli kuollut potilas aivan äskettäin ja tiesin, että jos saan sydämen kuolleelta potilaalta setäni selviäisi. Hiippailin vainajan luokse ja sain sahattua rintakehän auki ja varastettua sydämen,vaikka osaston yöhoitajat olivat aivan seinän takana. Sain jopa suljettua rintakehän ilman, että siihen jäi minkäänlaista jälkeä avauksesta. Tämän jälkeen hiivin teho-osaston huuhteluhuoneeseen jonne jätin varastamani sydämen ja josta tiesin että tehon hoitajat löytäisivät sydämen ja se ehdittiin siirtää sedälleni ajoissa ja hän selviytyisi. Tunsin kuitenkin koko unen ajan valtavaa ahdistusta kiinnijäämisestä, samoin herätessäni.
Tähän uneen en ole osannut etsiä selitystä.



Etenkin näiden pettämisunien jälkeen koen suurta tarvetta soittaa ihan oikeasti Eerolle, mutta tiedän että hän seurustelee eikä minulla ole oikeutta ruveta sotkemaan hänen elämäänsä näillä omilla hömpötyksilläni. Onko normaalia että ihminen näkee unta toisesta? ja mitä minun sydämen varastaminen tarkoittaa? apua kaivataan jos joku osaa unia selittää :)

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

tunnesyöminen; totta vai tarua??

Luin uusimmasta Tehy lehdestä (2/10) erittäin mielenkiintoisen artikkelin tunnesyömisestä. Tunnistin itseni täysin artikkelista :) Olen tähän asti aina palkannut itseäni ruoalla, aivan kuin koiraa. Jos olen väsynyt haen kaupasta suklaata, jos olen suoriutunut jostain tentistä loistavasti saan syödä pullan tai tilata pizzan. Esimerkiksi eilen söin ahdistukseeni suklaata riideltyäni parhaan kaverini kanssa.

"Tunnesyöminen on syömistä, joka ei johdu näläntunteesta, vaan sillä tyydytetään tunne-elämän tarpeita. Tämä yhdistetään usein masennuksen tai surun lievittämiseen, mutta tunnesyöminen voi stressin lisäksi liittyä myös onnellisuuteen ja menestymiseen. Hankalaa tilanteen ymmärtämisen kannalta on, jos ylimääräisen ahmimisen syitä ei hahmota tunneperäiseksi: Usein liiallisen syömisen takana onkin yksinkertaisesti tylsyys ja ikävystyminen, kertoo Examiner -verkkolehti.

Tunnesyöminen johtaa usein liialliseen kalorinsaantiin, sillä sen oireita ovat juuri joko erittäin makean tai rasvaiset ruoan himo. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tunteet saattavat jopa ohjailla, mikä ruoka tyydyttää tietyt emotionaaliset tarpeet: Onnen tunne saattaa vaatia pitsaa, suru tai alakulo suklaata tai muuta makeaa.

Tunnesyömisen ja niin sanotun normaalin syömisen ero on se, että emotionaalisia tarpeita helpottava ahmiminen ei koskaan tyydytä tarpeeksi. Ravitsemusterapeutti Jane Jakubczak Marylandin yliopistosta painottaa Examiner -lehdessä, että oleellista tunnesyömisestä eroon pääsemiseen on tunnistaa se. Kuuntelemalla ja tarkkailemalla omia reaktioitaan tilanteissa, jotka yleensä johtavat syömiseen, kierrettä voi oppia ymmärtämään.


Tarkkoja dieettejä noudattaessa on tavallista tuntea puutetta jostakin. Se voi jopa johtua liian vähäisestä ravinnonsaannista ja aiheuttaa luonnollisen tarpeen syödä enemmän. Tämä voi johtaa hallitsemattomaan ahmimiseen ja mahdollisten menetettyjen kilojen palautumiseen. Noidankehä on valmis, kun laihduttaja kokee epäonnistuneensa.

Laihdutusdieettiä valitessa onkin syytä kiinnittää huomiota tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saantiin estääkseen puutostilan tunteita. Jos ravinto on riittämätöntä tai yksipuolista, voi se vaikeuttaa myös ruuansulatusta.

Ruokavalion muuttaminen ei koskaan ole helppoa.

- Laihduttaessa kannattaa ajatella yksinkertaisia tapoja vähentää kaloreita, jäätelön voi vaihtaa esimerkiksi jugurttiin ja niin edelleen. Mutta esimerkiksi perunalastujen vaihtaminen porkkanoihin onnistuu harvoin, tällöin kannattaa valita kevyin mahdollinen perunalastu, Jakubczak muistuttaa.

Liikunta on tunnetusti yksi parhaita mielialan kohottajia. Esimerkiksi alakulon lievittämiseen kävelylenkki hyvää musiikkia kuunnellen voi toimia vieläkin tehokkaammin kuin puoli litraa jäätelöä, kunhan vain saa itsensä ensimmäistä kertaa sohvalta polulle ja tiedostaa oman käytöksensä syitä." (http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200906229809209_lh.shtml)


Tunnesyöminen on tavallista, koska saamme lohtua suuhun tulevista ärsykkeistä. Ruoka tuottaa turvallisen olon,sillä syömiseen on vauvana yhdistynyt syli ja hoiva. Tunnesyömistä voisi ajatella myös jonkinlaisena syömishäiriönä, koska kun tunnesyöjä syö liikaa herkkuja rupeaan tunnesyöjä pihistelemään muista aterioista. Nälkäisenä tunnesyöjä taas sortuu ahmimiseen ja tällöin kierre on valmis. Tätä ahmimista seuraa myös suuri häpeä ja ahdistus ja ihminen ahmii taas lisää. Mutta täytyy muistaa, että jokainen meistä on vain ihminen, eikä laihduttajankaan tarvitse rankaista itseään vaikka olisi sortunut pahana päivänä herkuttelemaan. Itse olen päässyt tunnesyömisestä melkein eroon. Nykyään syön säännöllisesti ja yritän liikkua enemmän. Säännöllinen syönti auttaa myös siihen, että verensokeri ei koskaan pääse alas, eikä suurta makeanhimoa pääse syntymään. Ja nykyään käsittelen ne tunteen joihin ennen söin, analysoin ja mietin ja pohdin :) ja vaikka joskus sorrun, en koe morkkista koska huomenna on uusi päivä, eikä laihduttajan elämä oikeasti kaadu yhteen syötyyn pullaan tai suklaapatukkaan.

Nauttikaa elämästä!

maanantai 1. helmikuuta 2010

10.

Noniin, siis mun viikonloppu mutustelu ryöstäytyi vähän käsistä, mutta uudella tuulella tähän viikkoon! Tänään olen syönyt puolukkapuuroa pellavansiemenillä ja maidolla, tonnikalasalaatti, peruna-purjo lämmin kuppi, lisää puolukkapuuroa, muutama pala vaaleaa leipää. Vaa'alle nousen vasta keskiviikkona, jottei viikonloppupöhötys näy:)

Mun on ehkä vähän pakko avautua aiheesta tupakointi. Olen itsekkin ollut polttaja n. 7 vuotta ja vasta melkein tasan vuosi sitten vedin viimeisen sätkäni ja on pakko sanoa, että se oli elämäni yksi parhaista päätöksistä. En anna polttaville ihmisille murhaavia katseita, en ala paasata ihmisille keuhkosyövästä enkä muutenkaan yleisesti vaahtoa asiasta. Kunnioitan kuitenkin ihmisiä, jotka päättävät jättää sen sätkänpolton siihen asti, kun ovat yksin. Eilen kuitenkin matkustin muutaman tunnin tupakoivien ihmisten kyydissä autossa ja minulta kysyttiin, että "haittaako Oliviaa jos poltan?". Vastasin mumisten että omapahan on autosi tai jotain muuta ympäripyöreää. Kun vastaustani tivattiin edelleenkin, sanoin että kyllä haittaa. 10 minuuttia vastaukseni jälkeen kysymyksen tehnyt naishenkilö sytytti tupakan. Pakko kysyy, että miksi vaivautua kysymään, jossei vastauksella ole mitään väliä...

Kunnioitetaan itseämme ja toisiamme niin MAAILMA PELASTUU:)

uusi elämäntapa

Eilen söin taas reilusti yli tonnin kaloreiden, erehdyin porukoille kylään illalla kun en jaksanut olla yksin himassa ja no siellähän oli muitakin vieraita ja äiskä oli laittanut pöydän koreaksi, oli pullaa, kääretorttua ja pasteijoita ja kaikkeahan mun tietysti oli maistettava :):) Mutta en poe huonoa omaatuntoa, en voi potea koska söin kuitenkin maltilla, ennen olisin syönyt puolet kääretortusta ja kuustoista pullaa, nyt vaan maistoin kaikkea. Olen joskus nuoruusvuosina sairastanut anoreksian, ja en nyt halua samaa kohtaloa. Joinain päivinä tunnen aivan todella pahoja omantunnon tuskia siitä, että ylipäätänsä syön mitään.Niinpä olen päättänyt muuttaa ajattelutapaani; tämä ei ole enää dietti vaan elämäntapa muutos. Vietän yhden "saansyödämitähaluan"-päivän viikossa, muuten viikolla syön kevyesti ja liikun. Tietysti tavoitteena on vieläkin pudottaa ne ylimääräiset kilot, mutta hieman järkevämmin ja niin ettei ne enää tulekkaan takaisin.

Tämä ilta menee töissä joten tän päivän liikunta jää nollaan, huomenissa ois tarkotus lähteä jumppaan jos vaan ehdin :)

Hyvää päivää kaikille :)