tunnesyöminen; totta vai tarua??

Luin uusimmasta Tehy lehdestä (2/10) erittäin mielenkiintoisen artikkelin tunnesyömisestä. Tunnistin itseni täysin artikkelista :) Olen tähän asti aina palkannut itseäni ruoalla, aivan kuin koiraa. Jos olen väsynyt haen kaupasta suklaata, jos olen suoriutunut jostain tentistä loistavasti saan syödä pullan tai tilata pizzan. Esimerkiksi eilen söin ahdistukseeni suklaata riideltyäni parhaan kaverini kanssa.

"Tunnesyöminen on syömistä, joka ei johdu näläntunteesta, vaan sillä tyydytetään tunne-elämän tarpeita. Tämä yhdistetään usein masennuksen tai surun lievittämiseen, mutta tunnesyöminen voi stressin lisäksi liittyä myös onnellisuuteen ja menestymiseen. Hankalaa tilanteen ymmärtämisen kannalta on, jos ylimääräisen ahmimisen syitä ei hahmota tunneperäiseksi: Usein liiallisen syömisen takana onkin yksinkertaisesti tylsyys ja ikävystyminen, kertoo Examiner -verkkolehti.

Tunnesyöminen johtaa usein liialliseen kalorinsaantiin, sillä sen oireita ovat juuri joko erittäin makean tai rasvaiset ruoan himo. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tunteet saattavat jopa ohjailla, mikä ruoka tyydyttää tietyt emotionaaliset tarpeet: Onnen tunne saattaa vaatia pitsaa, suru tai alakulo suklaata tai muuta makeaa.

Tunnesyömisen ja niin sanotun normaalin syömisen ero on se, että emotionaalisia tarpeita helpottava ahmiminen ei koskaan tyydytä tarpeeksi. Ravitsemusterapeutti Jane Jakubczak Marylandin yliopistosta painottaa Examiner -lehdessä, että oleellista tunnesyömisestä eroon pääsemiseen on tunnistaa se. Kuuntelemalla ja tarkkailemalla omia reaktioitaan tilanteissa, jotka yleensä johtavat syömiseen, kierrettä voi oppia ymmärtämään.


Tarkkoja dieettejä noudattaessa on tavallista tuntea puutetta jostakin. Se voi jopa johtua liian vähäisestä ravinnonsaannista ja aiheuttaa luonnollisen tarpeen syödä enemmän. Tämä voi johtaa hallitsemattomaan ahmimiseen ja mahdollisten menetettyjen kilojen palautumiseen. Noidankehä on valmis, kun laihduttaja kokee epäonnistuneensa.

Laihdutusdieettiä valitessa onkin syytä kiinnittää huomiota tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saantiin estääkseen puutostilan tunteita. Jos ravinto on riittämätöntä tai yksipuolista, voi se vaikeuttaa myös ruuansulatusta.

Ruokavalion muuttaminen ei koskaan ole helppoa.

- Laihduttaessa kannattaa ajatella yksinkertaisia tapoja vähentää kaloreita, jäätelön voi vaihtaa esimerkiksi jugurttiin ja niin edelleen. Mutta esimerkiksi perunalastujen vaihtaminen porkkanoihin onnistuu harvoin, tällöin kannattaa valita kevyin mahdollinen perunalastu, Jakubczak muistuttaa.

Liikunta on tunnetusti yksi parhaita mielialan kohottajia. Esimerkiksi alakulon lievittämiseen kävelylenkki hyvää musiikkia kuunnellen voi toimia vieläkin tehokkaammin kuin puoli litraa jäätelöä, kunhan vain saa itsensä ensimmäistä kertaa sohvalta polulle ja tiedostaa oman käytöksensä syitä." (http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200906229809209_lh.shtml)

Tunnesyöminen on tavallista, koska saamme lohtua suuhun tulevista ärsykkeistä. Ruoka tuottaa turvallisen olon,sillä syömiseen on vauvana yhdistynyt syli ja hoiva. Tunnesyömistä voisi ajatella myös jonkinlaisena syömishäiriönä, koska kun tunnesyöjä syö liikaa herkkuja rupeaan tunnesyöjä pihistelemään muista aterioista. Nälkäisenä tunnesyöjä taas sortuu ahmimiseen ja tällöin kierre on valmis. Tätä ahmimista seuraa myös suuri häpeä ja ahdistus ja ihminen ahmii taas lisää. Mutta täytyy muistaa, että jokainen meistä on vain ihminen, eikä laihduttajankaan tarvitse rankaista itseään vaikka olisi sortunut pahana päivänä herkuttelemaan. Itse olen päässyt tunnesyömisestä melkein eroon. Nykyään syön säännöllisesti ja yritän liikkua enemmän. Säännöllinen syönti auttaa myös siihen, että verensokeri ei koskaan pääse alas, eikä suurta makeanhimoa pääse syntymään. Ja nykyään käsittelen ne tunteen joihin ennen söin, analysoin ja mietin ja pohdin :) ja vaikka joskus sorrun, en koe morkkista koska huomenna on uusi päivä, eikä laihduttajan elämä oikeasti kaadu yhteen syötyyn pullaan tai suklaapatukkaan.

Nauttikaa elämästä!