Olen ollut totaalisen vailla motivaatiota koko viikon, en tajua miksi tässä AINA käy näin. Kaksi viikkoa menee kuin siivillä ja sitten kaikki kaatuu. Kaloreita on tullut ihan liikaa joka päivä. Suuremmin en ole herkkuihin sortunut, mutta väliäkös sillä, kun (kärjistetysti) onhan porkkanassakin kaloreita... Keskiviikkona vaaka näytti 73 tasan. Viime lauantai aamupaino oli 71 ja jotain. Suunnitelma: yritys syödä kevyesti ja terveellisesti viikonlopun yli ja maanantain aamupaino saa olla motivaation tuoja, näyttää se ihan mitä tahansa (!!!) .
Huomasin myös, että jos unohdan jatkuvan veden juonnin, alan himoita heti ruokaa. Monesti mun nälkä ei edes ole nälkää, vaan ihminen helposti sekoittaa janon tunteen nälkään. Tässä melko hyvä artikkeli aiheesta http://kiloklubi.fi/artikkelit/Nälkä-ja-jano-sekaisin/787/
Muistakaa siis juoda (vettä) ihmiset!
Lueskelin oikein ajatuksen kanssa Evan mahtavia kirjoituksia ja joudun nostamaan käteni liittyen tunnesyömiseen. Olen siis yksi heistä ja vahvasti. Muistan, kun jo pienenä tyttönä saatoin tulla koulusta kotiin, avata television ja syödä puoli pakettia keksejä ihan vain huvikseni! Luultavasti kuitenkin podin vain yksinäisyyttä odottaessani vanhempiani töistä kotiin. Nykyään lapsille on onneksi järjestetty iltapäivätoimintaa, eikä monenkaan tarvitse olla yksin kotona pitkiä aikoja, eipä ollut sillon meikäläisten lapsuudessa... Elän myös kaukosuhteessa ja joskus ahdistus ja ikävä saa yliotteen ja huomaan hakevani lohtua syömisestä. Mm. tänä iltana söin vaikken ollut lainkaan nälkäinen, vaan lähinnä hellyydenkipeä ja ikävissäni.
Nyt täytyy alkaa valmistautumaan äitin vastaanottoon (joo, siivousta siis). Mukavaa viikonloppua kaikille!
-Olivia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti